Karvainen kämppis

Kolmas aamu putkeen löydän itseni kävelyttämässä puoli 7 aikaa aamulla pientä vaaleaa koiraa lähimpiä katuja pitkin, koira pinkkä kävelytyshihnaa purren. Ensinnäkään en ajatellut, että tässä vaiheessa joutuisin olemaan vastuussa koirasta, ja toiseksi en välttämättä valitsisi koiralle pinkkiä hihnaa enkä myöskään laittaisi sitä kulkemaan ympäriinsä vaahtokarkkimekko päällä vihreän väriset keijut koristeina. Hametta koiran ei ole tarvinnut pukea päälle näinä kolmena päivänä ollenkaan, ja nimen "Nugget Amora" sijaan kutsun sitä millä sattuu suomalaisilla nimillä; Musti, Kurre.. Riippuu mielentilasta.

Alkuviikosta etelä-amerikkalainen kämppis kertoi, että huomenna meille tulee koira muutamaksi päiväksi hoitoon. Tiesin, että hänellä itsellä on koira kotona joten ajattelin, että hän hoitaa koiran koska onhan se hänen kaverin koira. Maanantaina tulin kotiin koulupäivän jälkeen ja parvekkeella, suljettujen lasiovien takana pomppi vaalea pallo, vaaleansiniset silmät tuijottaen. No, väliaikaista huoltajaa ei näkynyt kotona ennen kuin seuraavana päivänä. Ilmeisesti oli se sitten koiranhoito, pesukoneen tyhjennys, tai vuokranmaksu, niin etelä-amerikkalainen "manana, manana" -asenne pysyy joka tapauksessa.
Gabi ei koiraan suostu koskemaan ollenkaan ja hän oikeastaan vihaa sitä muutenkin. "Jos se ei ole husky, se ei ole koira! Sitä paitsi tolla on kirppuja."

Viimeiset yöt koira on nukkunu mun kainalossa siihen asti kunnes herätyskello soi. Todennäköisesti syynä on vaalea hipiä ja siniset silmät miksi me tullaan toimeen.