Ystäväni Arturo

Jos saisin itse valita, ajaisin pistaasian väristä Tunturiani kesät talvet, Suomessa ja Amerikassa. Valitettavasti Miamissa pyörällä paikasta toiseen liikkuminen ei ole edes vaihtoehto, paitsi South Beachillä, missä seksuaalivähemmistöön kuuluvat kilpavarustelevat pinkkejä pyöriään chihuahuoilla. Juuri mitään Amerikan kaupunkia, pohjoisen metropoleja lukuunottamatta, ei ole suunniteltu kevyelle liikenteelle. Itselleni kaksi vuotta oli tarpeeksi pitkä aika kavereilta kyytien kysymiseen, joten päätin hankkia itsenäisyyteni takaisin ja ostaa auton. Kesän ajan duunista toiseen kuljin aina yhtä luotettavalla Tunturillani ja nyt kesän säästötoimien ansiosta omistan auton. Suurin asia minkä tätä ennen olenn itse ostanut, on Ikean piironki ja senkin ostin viikkoa ennen auton ostamista. Voin alkaa kutsua itseäni jo melkein aikuiseksi..

Noh, teoriassahan auton ostaminen pitäisi olla aika helppoa, koeajoista omistajanvaihdokseen. En tiedä mitä kuvittelin, kun ajattelin prosessiin menisi vajaa viikko. Toisin kävi. Viimeksi puolituntia sitten sain v tekstiviestin herralta. Sain myyjästä, Perulaisesta 60v. Arturosta, todennäköisesti elinikäisen ystävän. 

Kaikki alkoi kuukausi sitten. Sunnuntai-iltana kävin koeajamassa autoa Miamin liepeillä ja kaikki näytti lupaavalta, joten seuraavana tiistaina tehtiin kauppakirjat. Osan summasta maksoin käteisellä ja toisen puolen tein kansainvälisellä tilisiirrolla. Bittirahaliikenteen inhokkina, siirtoon meni lopulta viisi päivää. Toisen päivän kohdalla Arturo päätti, että aion varastaa auton ja todennäköisesti karata maasta 2001 Volkswagen Passatin kanssa. Perjantai-illalla rahoja ei näkynyt vielä kummankaan tilillä, joten päätin perua kaupat ja vasta rahojen löytymisen jälkeen päättää ostanko Passatin vai en. Palautin auton toiselle puolelle Miamia ja taas istuin taas kerran kaverin autossa, kartanlukijan paikalla. 

Kun pääsin lopulta sähköttömään kotiin, pian ystäväni Arturo soittaa "Emilia, tarkistin juuri verkkopankin. Se sanoo että rahat on nyt tilillä." Seuraavana aamuna auto vaihtoi lopullisesti omistajaa. 

Osa varmaan ihmettelee, miksi vielä neljänkin viikon jälkeen olen yhteydessä Arturon kanssa. Amerikassa jokaisen omistajavaihdon yhteydessä autoon pitää vaihtaa rekisterikilvet. Kilvet voi vasta saada verojen maksamisen jälkeen, jotka maksetaan edelliselle omistajalle. Perun autoihme laittoi kilvet postiin viikko sitten ja niinkuin kuvaan kuuluu, yksi numero oli lähetyksen yhteydessä mennyt väärin ja nyt autoni rekisterikilvet matkustaa UPS:in postitushistorian mukaan jossain Key Biscaynen ja Coral Gablesin välissä. Väliaikaisten kilpieni päivämäärä menee umpeen viiden päivän päästä. 

Onneksi on viikonloppu. Kiireisten viikkojen jälkeen viikonloput on noussut ihan uuteen arvoon. Tänä viikonloppuna Doralissa on DocMiami International festivaali, jonne yritän ehtiä sunnuntaina. Korvatkoon se kahden viimeisen vuoden DocPointit.