Syksyn virallinen tennisosuus on nyt pulkassa. Sääntöjenmukaiset off-seasonin viiden viikon reenit on tehty ja ainoa turnaus pelattu. Neljän päivän turnauksesta käteen jäi lopulta neljä voittoa ja kaksi häviötä, joten ihan hyvillä mielin voi alkaa valmistautua kevään kauteen.
Viikonlopun aikana kuukausikin ehti vaihtua jossain ihmeen välissä. Lokakuun ensimmäinen päivä toi Floridan etelänurkkaankin jonkilaisen viileämmän tuulen. Aamuseitsemän aikaan tuntui ihmeen kotoisalta kun piti pukea hupparia ja pitkiä housuja päälle. Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja kymmenneen mennessä mittari näytti taas 30°c astetta.
Matkustaminen jenkeissä on ihmeen mukavaa. Vaikkakin täällä pyörii yhden maan sisällä, niin silti jokaiseen uuten valtioon meneminen on aina jännää. Voi aina vetää yhden viivan lisää tukkimiehenkirjaan, kun valtion raja on ylitetty. Tosin, tällä hetkellä mun kirjanpito näyttää vain seitsemää viivaa. Pian voin kuitenkin merkata yhden ruksin lisää, sillä lennän San Antonioon,Texasiin ja tällä kertaa ilman tennisjoukkuetta.
Kaikki alkoi futispelin katsomossa. Tuttu israelilaisproffa kysyi, josko haluaisin lähteä Texasiin. En oikein täysin ymmärtänyt itäisen aksentin murtamista sanoista mistä oli kyse, mutta vastasin vain reippaasti hymyillen myöntävästi. Sen jälkeen professori käski lähettää englanninkielisen CV:ni sekä kouluarvosanat hänelle seuraavaan päivään mennessä. Keskiviikkopäivän väsäsin englanninkielistä ansioluetteloani ja ilmeisesti siitä tuli ihan hyväksyttävä, sillä kahden viikon päästä istun kolmen muun yliopistomme opiskelijan kanssa latinalaisen Adelante instituutin johtajuus-konferenssissa edustamassa St.Thomasia. Sitä ennen pitää varmaan opetella cervezan ja botellan lisäksi vielä muutama sana espanjaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti