Kolmipäiväinen konferenssi oli kokemus, jota en todennäköisesti olisi suomalaisessa yliopistossa ikinä tullut kokemaan. Oikeastaan mitään huonoa sanottavaa ei viikonlopusta ole. Puhujat, hotelli, ihmiset ja jopa ruoka oli hyvää, pienellä meksikolaisella sävyllä tietenkin. Lautasella oli tortillaa, empanadaa, fajitaa ja tacoa. San Antonio, niinkuin Miamikin, asuttaa montaa laillista, sekä laitonta, etelä-amerikkalaista ja Texasissa suurin osa on meksikolaisia.
Konferenssin viimeisen illan päätti palkintogaala, jonka pääosassa oli sponsorien palkitseminen sekä latinalaissyntyinen koomikko, josta en aikaisemmin ollut kuullut, mutta hispaanien keskuudessa ilmeisesti kuuluisa. Osa ihmisistä juoksi hakemaan nimikirjoituksia ja ottamaan kuvia esityksen jälkeen. Itse katselin pöydästä ja yritin sanella herran espanjankielistä nimeä ohjelmavihon kannesta.
Maanantai jatkuikin tiistaille ilman nukkumista. Syynä on osaksi pääsponsori MillerCoors ja ilmainen olut. Gaalassa oli avoin baari, jossa vesi ja Coca-Cola maksoi 5 dollaria, mutta olutta sai juoda pulloittain ilmaiseksi. Lisäksi osasta konferenssiin osallistuneista tuli hyvä kavereita, joten viimeinen ilta venyi porukassa niin pitkälle, ettei 10 minuutin unista olisi ollut kuitenkaan mitään hyötyä. Lähtö hotellilta oli aamuneljältä ja lento kohti Miamia starttasi 5:40.
Nyt istuskelen jatkolennolla ja kone on hädin tuskin puolillaan, joten omalla penkkirivillä pystyy ottamaan kiinni muutaman minuutin univelasta. Ensimmäinen lento San Antoniosta Houstoniin oli pelottavin lento pitkään aikaan. Todennäköisesti kapteeni oli itsekin ollut jonkinlaisessa MillerCoorsin tapahtumassa, koska kone edes kiitoradalla oikein seurannut suoraa viivaa. Ja pienemmässä koneessa kun tuntuu kaikki pienimmätkin ilmapomput, niin nousu ja lasku voisi vetää vertoja muutamille Linnanmäen laitteille.
Nyt ansaituille yöunille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti