Jetlagin ansiosta, aikaisen aamun voi pyhittää blogille. Armahdin itseni täksi semesteriksi ja en ottanut yhtäkään kello 8 luentoa. Aikaisin luento alkaa puol 10 ja sekin vain tiistaisin sekä torstaisin. Tämän kevään luennot poikkeaa edellisistä muutenkin aika paljon. Pääosin töiden ja tenniskauden takia, mutta myös osaksi siksi, että suunnittelin sen itse ja lopulta kopioin advisorini allekirjoituksen vanhemmasta lappusesta. Kuitenkin tämän kevään jälkeen pakollisia kursseja on jäljellä enää kuusi ja muutama valinnainen, joten viimeistään vuoden päästä toukokuussa heittelen valmistumishattua ilmaan tumma viitta harteilla, niinkuin jenkkielokuvissa on tapana tehdä.
Tiistaiaamunakin heräsin taas paikallista aikaa puoli 7 ja pakollista tekemistä ei ole ennen kuin vasta 12, joten auringon noustessa vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin ulos. Neljä viikkoa pimeässä ja sateessa sai arvostamaan aurinkoa ihan uudella tavalla..
Tämä semesteri alkoi tietenkin täysin eri tavalla, kuin edellinen. Viimesyksynä verisuoni tykytti otsassa aamusta iltaan kaikkien niiden asioiden takia, mitä piti hoitaa: auto, vakuutus, kämppä, sähköt, työt, sosiaaliturvatunnus, ajokortti, verokortti (mikä todistaa ettei tarvitse maksaa veroja), huonekalut, etc. Lista piteni sitä mukaa, mitä pidemmälle syksyä mentiin. Siinä jotenkin ohella onnistuttiin vielä pitämään koulutyöt ja kaverisuhteet kunnossa, tosin valitettavasti jälkimmäinen taisi kärsiä eniten..
No, nyt kuusi kuukautta siitä eteenpäin istuskelen aamu seitsemältä yksin kotona ihan oikean ruokapöydän ääressä. Vielä viime syksynä keittiön työtason päällä istuskellessa Kellogseja muovisesta kulhosta syöden, jo pelkkä ajatus oikeasta ruokapöydästä tuntui niin luksukselta.
Yksin en istu kotona sen takia, että tämän puolen vuoden jälkeen meidän kolmen tytön tiet olisi eronneet tai joku olisi saanut kolmestaan asumisesta tarpeeksi, tosin sekin on ollut jo muutamaan otteeseen lähellä. Syy on se, että Gabriellan perhe on viettänyt koko joululoman täällä ja lähtevät torstaina, joten viimeiset päivät Gabi on viettänyt tietenkin vanhempiensa ja veljiensä kanssa. Viisihenkinen italialais-kreikkalais-australialainen perhe asutti meidänkin kaksiota muutaman viikon. Pelkästään Gabriellan tunteminen kertoo millainen meno täällä on ollut niiden päivien ajan. Tänään illalla itsekin liityn heidän seuraan illalliselle, joten varmasti on luvassa vauhdikas ilta. Kolmas tyttö viilettää toivottavasti edes jossain kaupungin rajojen sisäpuolella.
ps. Löysin puhelimesta Turun Hansasta ottaman kuvan, jossa oli presidenttiehdokkaat esitetty erilaisilla tekniikoilla. Jos ei vielä ole tietoa ketä äänestätte, niin käykäähän valitsemassa ehdokkaanne vaikka näiden taideteosten avulla. Toivottavasti näyttely on vielä esillä.
Hyvää keskiviikkoa Suomeen, toivottavasti viimesunnuntainen talvisää on säilynyt!
pps. Luulen, että tulen vähän jäljessä joidenkin musiikkien kanssa. Ei haittaa, oman harmaan mielen on parantanut ainakin Veronica!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti